Taisin tuossa jo aiemmin mainitakin että olen joskus ollut seurakuntanuori - enää ei tunnu olevan jäljellä nuoruutta ja aika harvoin seurakuntaakaan, mutta silti seurailen tuon korkeimman domaininkin asioita jonkinlaisella kiinnostuksella.
Ihmettelen vain, miten kauan tämä armas valtionkirkkomme voi jatkaa tuollaista valitsemaansa näätälinjaa, jossa ainoa menestyksen mitta tuntuu olevan negatiivisen palautteen minimointi - nimenomaan yhteisön ulkopuolelta tulevan negatiivisen palautteen.
Otetaan nyt vaikka nämä yltiökuluneet asiat virkakäsitys (naispappeus) ja homoliitot. Hiljattain on valittu kaksi uutta piispaa, joista arkkipiispan vaalissa ajettiin voittoon se uudistusmielinen ja muutetun virkakäsityksen edustaja ja Helsingin piispanvaalissa paine ensimmäisen naispiispan valintaan ajoi jo substanssiosaamisen edelle ja virkaan valittiin perinteiset valintakriteerit hyläten nainen kolmen paremmin koulutetun miehen ohi.
Ja miksikö tämä on huono asia? Tietysti jo pelkästään syrjintä, vaikka sitä positiiviseksi tituleerattaisiinkin, on syrjintää ja sinänsä väärin, mutta tärkeämpää tässä on se, miten nykyinen johtajasukupolvi on parissa vuosikymmenessä onnistunut yleisön painostuksesta ajamaan alas ja liki kriminalisoimaan kirkon vuosisataisen sanantulkinnan perinteiseen virkakäsitykseen. Sama asia seksuaalivähemmistöjen suhteen - dogmaattisesti täysin kiistaton asia ajetaan suohon yleisön painostuksesta.
En ota kantaa sen tarkemmin sinänsä merkityksettömiin mielipiteisiini em. asioista tai muihin samankaltaisiin esimerkkeihin kuten uskonnonopetukseen, rippikoulun sisältöön tai opillisiin kysymyksiin joissa niissäkin on "valo lisääntynyt" viimeisten 20 vuoden aikana suorastaan räjähdysmäisesti.
Kysyn oikeastaan vain, onko mikään uskoon, pysyvyyteen ja spesifiin ilmoitukseen perustansa rakentava järjestelmä uskottava jos se luopuu siitä samaisesta uskosta, siitä pysyvyydestä ja ennenkaikkea siitä ilmoituksesta?
Mielenkiintoisena oheisilmiönä mainittakoon vielä nämä vähemmistöryhmien edustajat. Onko se sitten ihmisen luontaista kateutta vai mitä, mutta mistä kumpuaa se valtava into ja vaiva pyrkiä sisään porukkaan, joka ei selvästikään sinua halua. En minä mene moskeijaan vaatimaan Muhammedin vaihtamista Matti Vanhaseen, koska se ei mahtaisi olla heidän dogmansa mukaista. Uskonto kun on juurikin sellainen järjestelmä johon joko uskotaan ja ollaan mukana tahi ei uskota eikä olla mukana.
Siis yksinkertaisesti en usko että nykyisen kaltainen järjestelmä voi pysyä pystyssä uskonnollisena auktoriteettina montaakaan vuotta, jos oppia muutetaan jokaisen muotivirtauksen mukaan hyläten milloin mikäkin uskon perusteista. Tähän mennessä on mennyt jo suurin osa tunnustuskirjoista, perimätieto ja kohtuullisen hyvin se ykköskirjakin on jo saatu selitettyä pois uusien muotivirtausten tieltä.
No, onhan tässä rakennettu isoa kivaa sosiaalitoimistoa jolla on paljon harrastustiloja. Harmi vain että kirkko on siinä sivusa ajettu alas.
