Lueskelin tuossa Yrjöperskeleksen oivallista blogia ja kaveri otti esiin yhden nykyajan itseäni kiinnostavista erikoisista ilmiöistä, nimittäin ylettömän ymmärtämisen tarpeen. On pakko ymmärtää, mitkä olosuhteet, elämänkohtalot, geneettiset ominaisuudet tai mitkä auringonpilkut milloinkin _ajavat_ ihmisen tekemään jotain tyhmää. Ilmiö on sama joka puolella yhteiskuntaa: koulujärjestelmässä nuorten ongelmakäytöstä pitää aina ymmärtää kun kuitenkin on jokin kasvatuksessa mennyt väärin. Teinien juopottelua ja paikkojen rikkomista on ymmärrettävä kun yhteiskunta ei tarjoa oikeanlaista tukea. Oikeusjärjestelmässä rikollisia tarvii ymmärtää kun järjestelmä on syrjäyttänyt. Sosiaalitoimessa kaikkia sosiaalitapauksia on ymmärrettävä kun ei kukaan ole pitänyt riittävästi huolta. Mennään kirkon puoleen ja kaikkia vain rakastetaan hyväksymällä ja ymmärtämällä sillä tuomitseminenhan on niin kamalaa.
Näkeekö kukaan jonkinlaista kuviota?
Hei - itsekin olen seurakuntanuori, mukava avulias jannu, liki kaikkien kaveri ja itsekin melkoinen ymmärtäjä. Tiedän että aina joskus olosuhteet vain ovat liikaa ja nuori tai vanhempi tekee tollouksia. Armo on oikein hieno asia ja varmasti tarpeen meidän heikkojen sortuessa, mutta sen verran on peesattava erästä kuuluisaa filosofia ja kysyä notta olisiko mahdollista että joskus ihminen ihan oikeasti valitsee olla persreikä. Jospa saattaisi olla mahdollista että nuori päättää hypätä helpolle tielle ja tehdä vähän tuhoa toisten omaisuudelle tai yrittää tehdä helppoa rahaa lain ulkopuolella?
Olisiko siis mahdoton ajatus että joskus tuollainen sankari ansaitsisi tulla rankaistuksi? Että oikeasti joka kerta ei tarvitsisi käyttää kaikkea tarmoa kaivaa syyllinen jostain muualta kuin tekijästä. Ehkä jopa mennä niin pitkälle kuin näyttää, miten tolloilusta tulee rangaistus ja lain hylätessään luopuu oikeuksistaan turvata siihen niinkuin samainen filosofi lausuihe sanomaan.
En uskalla tässä mennä niin pitkälle että suoraan kannattaisin vanhanaikaista sakinhivutusta, mutta kyllähän sitä aiemmin saattoi alalla kunnostautuneille kävellä nyrkki vastaan kulman takaa ja kukkoilijat oppivat siinä nenää parannellessa hiukan nöyryyttä. Kyllä nykyajankin vastine nyrkille pitäisi löytyä oikeusjärjestelmästä vaan pahoin pelkään.
En tarkoituksella linkannut yrjöperskeleen kirjoitusta tähän koska siinä esimerkkinä otetaan maahanmuuttoasiat, mikä taas liian herkkänä aihepiirinä helposti vääristää varsinaisen pointtini.
Eikö asia ole näin tavallisen ihmisen voimin ymmärrettävissä? Laki kaikkine puutteineenkin on tarkoitettu osoittamaan oikean ja väärän ero niille, jotka valitsevat elää vain omien halujensa mukaan. Keksimällä aina uusia kiertoteitä ja lieventäviä asianhaaroja, emme todellisuudessa auta ketään muuta kuin sen hyväuskoisuutemme hyväksikäyttäjiä.
